Enemmän endorfiinia, kiitos!

22.02. 07:00

Mikähän siinä mahtaa olla, että viikonlopun pituus on suoraan verrannollinen sen aikana tehtyjen asioiden määrään?

Mitä enemmän viikonloppuun ahtaa tekemistä ja touhua, sitä pitemmältä se tuntuu. Vaikka tehdessä tuntuisi siltä, että aika loppuun käsiin. Että mitään ei saa valmiiksi. Että yöunetkin jäävät vähiin. Ja että silti tekemättä jäävät kaikki ne seitsemänkymmentä asiaa must-to-do-top-10-listalta.

Viikonloppuna reissuun lähtiessäsi suunnittelet matkan niin, että viikonloppu + yksi tai kaksi ylimääräistä vapaapäivää mahdollistavat pikaisen ajomatkan Ruotsiin ja takaisin sukulaisten luo. Hullun hommaa istua autossa 10 tuntia. Vielä hullumpaa on olla perillä vain pari yötä. Mutta niin vain ahdat - ja vieläpä tehokkaasti - harvat vapaapäivät täyteen ohjelmaa.

Hiihtolomalla puolestaan päätät suorittaa kaikki mahdolliset kotityöt sen sijaan, että lähdet hiihtelemään Lappiin hohtaville hangille. On siivottava ainakin vaatehuoneet. Plussaa on, jos yllättäen saat pestyä myös ikkunat. Mielellään on putsattava myös lattialistat. Käsin, sillä mopilla ei saa tehtyä muuta kuin siirrettyä pölyä paikasta A paikkaan B. Muistat mummon keitelleen joskus keittiöpyyhkeitä kattilassa, ja päätät toteuttaa saman. Ja puhdasta tuleekin! Siinä sivussa kiillotat pöytähopeat, desinfioit mikroaaltouunin ja jääkaapin sekä sulatat pakastimen.

Lomailun on oltava suorittamista, että se tuntuisi... vapaa-ajalta. Mitä tiukemmalla aikataululla loman vietät, sitä todennäköisemmin tunnet levänneesi, kun palaat töihin ja arkirutiinien äärelle.

Mutta annas olla, kun päätät ottaa vaarin lehtien jakamista neuvoista ja ryhdyt down-siftaamaan. Karsit viikonlopusta kaikki menot. Ne hauskatkin. Valmistaudut huolellisesti kieltäytymällä kaikista kutsuista. Suljet silmäsi, kun näet ilmoituksen kiinnostavasta kurssista.

Ei.

Ihmisen on opeteltava sanomaan ei kaikille houkutuksille.

Viikonloppuna et edes siivoa, vaan järjestelet hieman pöytätasoille kertyneitä pinoja. Laitat pari purkkia keittiönkaapista kierrätyskassiin. Löydät eteisen hyllyn perukoilta pipon ja ulkoiluhousut, joille ei selvästikään ole luvassa lainkaan käyttöä juuri kyseisenä viikonloppuna.

Sitten makoilet sohvalla. Heiluttelet varpaitasi ja mietit, että kylläpä päätä särkee.

Onko ihmekään?

Mietit nimittäin kaikkia niitä hommia, mitä voisit parhaillaan olla tekemässä. Ja mitä sinun pitäisi tehdä. Sillä jos jätät ne tekemättä, hukka sinut perii heti seuraavana arkipäivänä.

Silti down-siftaus jatkuu. Suorastaan tunnet, kuinka aivojesi harmaa aine muuttuu aina vain harmaammaksi ja lopulta sen toiminta hyytyy kuin seinään.

Maanantaina palatessasi työpöydän ääreen ihmettelet, miten viikonloppu olikaan niin lyhyt. Aivan kuin vasta eilen olisit jättänyt työpöytäsi. Kahden päivän pituinen viikonloppu tuntuu vain yhden illan pituiselta vapaalta.

Hyvästi jää, down-sifting. Talvilomalla laitan endorfiinit liikkeelle!

Siihen on jäljellä enää puolitoista viikkoa.

Tiina Haapalainen