3xPate + co.

11.01. 07:00

Syksyllä asetin itselleni henkilökohtaisen tavoitteen. Päätin tavata kaikki presidenttiehdokkaat henkilökohtaisesti.

Tavoite ei ole vielä toteutunut, ja epäilen sen myös jäävän toteutumatta. Tähän mennessä olen kyllä tavannut suurimman osan ehdokkaista, mutta Paavo Lipponen ja Timo Soini ovat jääneet väliin. Paavo Lipponen vieraili Oulussa marraskuussa, mistä tieto tuli vasta siinä vaiheessa, kun ehdokas oli jo Oulusta poistunut. Timo Soini puolestaan vieraili Oulussa samaan aikaan, kun ystäväni vietti väitösjuhlaansa. Ystävyys ajoi presidenttiehdokkaan edelle.

Ihmettelen, miten olen aiemmin voinut tehdä äänestyspäätökseni näkemättä tai kuulematta ehdokkaita livenä. Tietoa kyllä tulee tuutin täydeltä televisiosta, internetistä, lehdistä, mainoslehtisistä sekä kyläläisiltä ja kuntalaisilta. Kaikki tieto ei välttämättä ole totta, vaan yhä oudompia huhuja saa kuullakseen jokainen.

On kuitenkin täysin erilaista tehdä päätöksensä tavattuaan ihmisen henkilökohtaisesti.

Sauli Niinistö ei ole livenä lainkaan äreä ja ryppyotsainen. Hän ei pakene ihmisiä rullaluistellen, vaan pysähtyy kuuntelemaan, vaikka kiire olisikin.

Paavo Arhinmäki ei ole naurettava graffiti-tyyppi Hesasta. Hän ei uhoile tyhjää, eikä puhu vain jalkapallosta, vaan on lujasti vakaumuksensa takana.

Sari Essayah ei ole etäinen ja virkaintoinen meppi tai paperin pyörittäjä, joka väistelee vastaamista. Hän ei myöskään lyö kuulijoitaan Raamatulla päähän.

Pekka Haavisto ei ole kettinkejä kalisuttava viherhihhuli. Hän ei kannata edes mietojen huumeiden käyttöä ja on ollut presidenttiehdokkaista lähimpänä sotatoimia.

Eva Biaudet ei ole den svenska talande bättre folk, eikä hän kieltäydy puhumasta suomen kieltä. Hän on mutkaton, rento ja ystävällinen - kaikille.

Paavo Väyrynen ei olekaan ylimielinen tai hölmö. Hänellä on oma ja hyvin perusteltu maailmankatsomus, josta - totuuden nimessä on myönnettävä - kaikki eivät ole samaa mieltä hänen kanssaan.

Maakuntien kiertämiseen on hyvä syy. Kun jaksaa pinnistää muutaman kuukauden ja tavata mahdollisimman monia ihmisiä, voi saada heidät puolelleen. Silloin on yhdentekevää, mitä media tai netin törkyiset keskustelupalstat kertovat. Sillä, kuka kenetkin Hesarin valokuvatestissä tunnistaa, ei loppujen lopuksi ole merkitystä. Sillä, mitä ehdokas kotonaan tekee tai on tekemättä ja kenen kanssa, ei merkitse sekään mitään. Ei ole merkitystä silläkään, mitä mieltä ehdokas on Euroopan velkakriisistä.

Merkittävää on vain se, mitä ja millainen ehdokas on. Loppujen lopuksi, kaikesta vaikuttamisesta huolimatta, ihmiset uskovat silmiään ja omaa kokemustaan.

Tavallisille ihmisille ehdokkaan maakuntakierros voikin olla ainoa tilaisuus tavata presidentti. Siksi hieman ihmetyttää, miksi useammat eivät käytä sitä hyväkseen. Ehkä äänestäminen ei kiinnosta, mutta luulisi julkisen kuvan takana piileskelevän ihmisen kiinnostavan sitäkin enemmän.

Vielä on lähes kaksi viikkoa aikaa. Ehkä tapaan Lipposen ja Soinin vielä jossakin. Ainakin toivon sitä. Haluaisin nähdä, vieläkö Soini on sama mies kuin kuusi vuotta sitten, jolloin hän kampanjoi Kempeleen Zeppelinissä ensimmäistä kertaa presidenttiehdokkaana.

Sitä, kuka vaalin lopulta voittaa, voi kukin kotonaan veikata. Itse en uskalla laittaa rahojani likoon vielä kenenkään puolesta, sanovatpa gallupit mitä tahansa.

Tiina Haapalainen