THL:n mukaan yhteistoiminta-alueet eivät turvaa tasavertaisia palveluita
03.11. 10:48
Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen seurauksena Suomeen on syntynyt sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistoiminta-alueita. Viime vuonna niitä oli 47 ja niissä asuu noin kaksi miljoonaa asukasta. Enemmistö yhteistoiminta-alueista kattaa 20 000- 40 000 asukasta.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, THL:n, tuoreen tutkimuksen mukaan kuntalaisten yhdenvertaisten palveluiden tavoite on edelleen haasteellinen. Kuntien erilaiset linjaukset kustannusten jaossa ovat johtaneet kuntakohtaisesti eriytyneisiin palveluihin yhteistoiminta-alueiden sisällä. Tarpeelliseksi todettuja palvelurakenteen muutoksia on rajattu kuntien päätöksillä ja sopimuksilla. Alueiden toiminnalliset säästöt ovat jääneet THL:n mukaan toteutumatta.
Johtaville viranhaltijoille osoitettu kysely kertoo, että yhteistoiminta-alueet ovat edelleen kiinni kuntakohtaisessa ajattelussa yhteistoiminnan sijaan. Kunnat ohjaavat palvelutuotantoa ja päättävät niiden sijoittelusta, vaikka järjestämisvastuu on yhteistoiminta-alueella.
Lakeuden yhteistoiminta-alueen valmistelussa on juututtu juuri näihin ongelmiin. Kunnat pitävät kiinni omista totutuista rakenteistaan ja todellinen yhteistoiminta ei ole saanut riittävästi tilaa. Lakeudella erityisesti terveyskeskusten vuodeosastojen sijoittaminen kangertaa neuvotteluja.
Tarvitseeko maantieteellisesti näin pieni alue kolmea terveyskeskuksen vuodeosastoa, kun samaan aikaan kunnat suunnittelevat vielä yhtä sairaalatasoa OYS:n ja vuodeosastojen väliin? Tuntuisi järkevältä, että tässä asiassa voitaisiin tehdä uusia päätöksiä.
Lakeuden mallissa THL:n tutkimukseen verrattuna hyvää on se, että yhteistoiminta-alueen palvelujen hinnoittelu on tarkoitus yhdenmukaistaa vuoden 2016 alusta alkaen. Tämä tarkoittaa, että alueella on neljä vuotta aikaa yhdenmukaistaa palvelutuotanto niin, että kukaan ei joudu maksumieheksi. Tämä varmasti on kaikkien kuntien ja kuntalaisten etu.
Kempeleen valtuustoseminaarin esittämä jatkoaika ei näitä ongelmia ratkaise. Tarvitaan poliittista tahtoa, luottamusta ja uskoa yhteistoiminnan voimaan.
Jos näitä ei ole olemassa, on syyttä puhaltaa peli päättyneeksi ja antaa päätösvalta kuntaministeriössä kuntarakenteen uudistamista valmisteleville virkamiehille. Sieltä saadaan ohjeita ja siellä varmasti toivotaankin, että uusia yhteistoiminta-alueita ei enää synny.
