Tosissaan hauskaa

18.01. 07:00

Tiina Haapalainen

OULUNSALO Hihhuleitten hommaa. Niin voisi joku väittää naurujoogasta.

Oulunsalolainen naurujoogaohjaaja Hanna Pietilä on kuitenkin toista mieltä. Hän itsekin oli aluksi hämmentynyt nähdessään ja kokeillessaan lajia. Pian hän kuitenkin vakuuttui naurujoogan toimivuudesta.

– Minun piti kuitenkin ensin vähän miettiä sitä ja saada järeitä perusteluita lajin puolesta. Jos minulle puhutaan energiavirroista ja chakroista, se menee vähän mystiikan puolelle. Naurujoogan vaikuttavuuden taustalla on kuitenkin ihan oikeita lääketieteellisiä syitä, ja niitä on myös tutkittu, hän toteaa.

Kehon ja mielen välinen yhteys kiinnostaa psykiatriseksi sairaanhoitajaksi valmistunutta Hanna Pietilää. Useimmat ihmiset erottavat kehon ja mielen toisistaan, mutta Hanna mielestä näin ei voi tehdä.

– Suurin osa, jopa 70 prosenttia, sairauksista syntyy stressin seurauksena. Kun stressaa tarpeeksi kauan, sairastuu. Se taas vaikuttaa fyysisesti ja siitä seuraa mielialan aleneminen.

Liikunnan ja liikkeen avulla mieleen voi kuitenkin vaikuttaa positiivisesti. Hanna Pietilä kertoo itsekin rauhoittuvansa väkisin tehdessään hitaita asahi-liikuntaharjoituksia. Toisaalta zumbasta ja naurujoogasta saa iloa.

– Usein mielenterveysasioita lähdetään korjaamaan sohvalla istuen ja älyn kautta. Ongelmia ratkotaan loogisesti. Naurujooga toimii päinvastoin. Kun alkaa nauraa ilman syytä, endorfiinit alkavat virrata, vaikka nauruun ei aihetta olisikaan. Endorfiinit puolestaan tuovat hyvän mielen ja pian huomaa nauravansa ihan oikeasti, Hanna Pietilä kertoo.

Naurujooga on intialaisen lääkärin 1990-luvun puolivälissä kehittämä laji. Tämä ryhtyi selvittämään naurun terveysvaikutuksia. Periaatteena lääkärillä oli, että nauru on paras lääke. Hän kokosi yhteen potilaita, jotka ryhtyivät aluksi kertomaan vitsejä. Hauskat tarinat kuitenkin loppuivat, ja siitä alkoi kehittyä naurujooga.

Naurujoogassa hyödynnetään ja käytetään avuksi hengitystä, mikä on yhteistä joogan kanssa. Asanat tai akrobatia eivät kuulu siihen. Hanna Pietilä ajatteleekin naurujoogaa aerobisena harjoituksena, joka vahvistaa sydäntä ja verenkiertoelimistöä. Lisäksi kivunsietokynnys nousee, kun elimistö alkaa tuottaa endorfiineja naurujoogassa.

Laji perustuu ryhmäharjoituksiin. Joogan kanssa sillä ei ole juurikaan tekemistä, vaan harjoituksissa otetaan katsekontakti toiseen.

– Siinä peilataan tunteita puolin ja toisin. Naurujoogaa pitäisi tehdä tunnin verran, että siihen pääsee lämpenemään. Varttitunnin sessio on aivan liian lyhyt, Hanna toteaa.

Harjoituksissa tehdään erilaisia tehtäviä, jotka perustuvat arkipäiväisiin tilanteisiin. Tehtävissä esimerkiksi päristellään autolla tai sekoitetaan maitopirtelöä.

– Ikinä tehtävissä ei naureta toiselle ilkeästi. Nauru tuleekin siitä, että oppii nauramaan itselleen. Monilta puuttuukin leikkisyys ja kyky heittää itsensä peliin. Ei kuitenkaan ole niin vakavaa, jos 20 henkilöä vetää pingviinikävelyä ympäri huonetta, Hanna Pietilä antaa esimerkin.

Kauan ei Hanna Pietiläkään ole harrastanut naurujoogaa. Ensimmäisen kerran hän kokeili sitä viime syksynä. Rationaalisesta ja nokkelaan dialogiin perustuvasta huumorista pitävälle Hannalle naurujooga oli aluksi järjetöntä ja älytöntä.

– Mietin myös, että on noloa, jos en osaa nauraa. Naurujoogassa onkin hyvä muistaa, että ”fake it untill you make it”. Eli että alussa naurua on teeskenneltävä, ennen kuin se muuttuu aidoksi, hän muistuttaa.

Lajiin hän tutustui internetissä. Youtubesta Hanna löysi naurujoogavideoita ja katseli niitä hieman ihmeissään.

– Videoissa se vaikutti jopa pelottavalta tai mystiseltä. Ihmiset näyttivät tulevan toistensa päälle. Mutta kun näin norjalaisten naurujoogaa, tajusin sen olevan erilaista länsimaissa. Harjoitukset olivat samat, mutta ne tehtiin omaan kulttuuriin sopivalla tavalla, Hanna kertoo.

Naurujoogakoulutuksen hän kävi Oulussa. Ensimmäisen naurujoogatapaamisen Hanna aikoo pitää Oulunsalon Nuorisoseuralla helmikuussa.

Hupailumielessä Hanna ei harrasta naurujoogaa. Se olisi hänen mielestään ajan haaskaamista.

– Nauru on parasta ennaltaehkäisyä masennusta vastaan. Monet etsivätkin lääkettä omaan oloonsa ulkopuolelta, vaikka sen voisi löytää sisältään. Ryhmässä yhdessä nauraminen yhdistää paremmin kuin mikään muu, hän vakuuttaa.

Ilolle ja naurulle on kysyntää tällä hetkellä Hanna Pietilän mielestä. Ihmiset elävät kuormittavaa elämää, jossa voi olla välillä helppoja päiviä.

– Tosin sellaista ihmistä en ole tavannutkaan, jolla ei olisi kuormittava elämäntilanne. Nauru ei tarkoitakaan sitä, että kaikki on hyvin. Nauramaan hakeutuvatkin usein ihmiset, joilla esimerkiksi läheinen on sairastunut tai elämään on tullut iso suru. Nauru ja itku ovat lähellä toisiaan, ja niissä molemmissa vapautuu tunteita.