Runot koskettavat pintaa syvemmältä

04.08. 08:00

Iina Ylikoski kirjoittaa runoja lähes viikoittain. Runot ovat henkilökohtaisia ja jäävät useasti pöytälaatikkoon.

Anu Kirstinä

Tyrnävä – Runot syntyvät tapahtumien, hetkien ja kokemuksien pohjalta. Usein vain tulee olo, nyt pitäis kirjoittaa jotakin. Sitten syntyy jotain tai sitten ei, tyrnäväläinen Iina Ylikoski kertoo kaksi vuotta sitten löytämästään harrastuksesta.

Runoissa Iinaa kiehtoo syvällisyys ja asioiden tiivistyminen lyhyeksi tekstiksi.

– Runoihin voi kätkeä enemmän asioita kuin suoriin teksteihin. Siksi ne usein myös koskettavat enemmän, hän alleviivaa.

Runoja tutumpaa Iinalle on tekstien kirjoittaminen. Hän on laittanut ylös ajatuksiaan niin kauan kuin on osannut kirjoittaa.

– Kirjoittaminen on vapauttava harrastus. Varsinkin, jos elämässä on vaikeita asioita, kirjoittamisesta on paljon apua, 16-vuotias tyttö kertoo.

Murrossa asuvan Iinan kirjoittamisen lahjat huomattiin yhdeksäsluokkalaisille suunnatussa Nuori Pakkala -kirjallisuuskilpailussa, missä Iina sai kunniamaininnan. Kilpailussa nuoria kehotettiin kirjoittamaan nykypäivän teksti nimettynä jonkin Teuvo Pakkalan tarinan tai teoksen mukaan. Iina kirjoitti kuvitteellisen kirjoituksen otsikosta Pieni elämäntarina.

– Se kertoo henkilöstä, joka löytää vanhan valokuvan ja tekee ajatusmatkan menneisyyteen. Tarina on monikerroksinen, missä yhdistyy menneisyyttä ja nykyisyyttä, tekstiä ja runoa, hän kertoo.

Tyylilleen uskollisena Iinan tekstissä on paljon kuvauksia ja kielikuvia.

– Kirjoitustyylini on haaveileva, niin kuin on kirjoittajansakin, tyttö tunnustaa nauraen.

Kilpailun raati luonnehti Iinan kirjoitusta rakenteellisesti ehyeksi ja taidokkaaksi kuvauksen kerrontamuodoksi. Tekstin kielikuvat luovat vahvan tunnelman ja yhdistävät rohkeasti proosaa ja runoa.

– On mukava saada positiivista palautetta. Siinä on paljon hienoja sanoja, joita en itse edes osaisi käyttää, hän hämmentyy samalla tavalla kuin saamastaan kunniamaininnasta.

– Kirjoitus oli vähän keskeneräinen, enkä aikonut ensin sitä edes lähettää. Lähetin sen äidinkielen opettajan rohkaisemana, hän lähettää terveisensä Teija Juntuselle.

Vaikka kilpailusta poikinut palaute on rohkaisevaa, Iina ei haaveile kirjailijan urasta. Kirjoittaminen jatkuu hyvänä harrastuksena. Sen sijaan Iina haaveilee runokirjan julkaisemista.

– Mutta ei vielä moneen vuoteen, hän toppuuttelee.

Lue jutun loppu printtilehdestä!