Mummohormoni auttaa jaksamaan
06.04. 07:00
Meri Alaranta-Saukko
Oulunsalo – Minä oon tämmönen hyrrä. Pyörin eteenpäin, enkä jää kiinni menneeseen, nauraa isoäiti Pirjo Toljamo, kun häntä yrittää saada muistelemaan lasten kommentteja.
Pirjolla ja hänen miehellään Eskolla on yhteensä 17 lastenlasta. Vaikka Pirjo vielä tekee työtä äidinkielen opettajana Oulunsalon lukiossa, hänellä ja eläkkeellä olevalla Esko-papalla on paljon aikaa jälkipolville.
– Olihan se upeeta hommaa, kun saatiin ensimmäinen lapsenlapsi pian 13 vuotta sitten, pariskunta muistelee.
Oman perheen nuoremmat lapset olivat yhtä suurella ilolla juonessa mukana. Hoitajia riitti.
– Mummola on tärkeä paikka. Ikinä ei voi liikaa tavata lasten perheitä, Pirjo huokaa.
Ystäväpiirissä on paljon lastenlapsilleen omistautuneita mummoja.
– Ei tässä mitään ihmeellistä ole, Pirjo sanoo.
Kun pikkuväki tulee käymään, kaikki lelut ja askarteluvehkeet saa ottaa esille. Vaatekomerosta kannetaan kamat käytävälle ja sinne tehdään majoja ja perustetaan leikkejä.
– Tämä on oikea aarrekammio, Pirjo esittelee vaatehuonetta.
Pirjo hankkii pahvilaatikoita, joista lapset keksivät vaikka mitä. Lattialle rakennetaan iso teltta ja tuoleista tehdään juna.
– Kerrankin samalla junalla matkusti tyttö Kaakkuriin ja minä Afrikkaan. Etappien välillä oli puoli sekuntia, mummo nauraa.
On rentouttavaa aikuisellekin heittäytyä leikin pyörteisiin.
Tuolien kaarmeissa on hampaanjälkiä, joita Pirjo ihastelee hymyillen. Ne eivät tunnu vioilta vaan arjen aarteilta, ihanilta muistoilta.
– Näiden tekijä keksittiin heti, koska hänellä on rako hampaiden välissä, hän hykertää.
Lue lisää uusimmasta Rantalakeus-lehdestä!
