Metsästävä maanviljelijä on peltopyyn paras suojelija

16.12. 07:00

Meri Alaranta-Saukko

Liminka – Tehokkain menetelmä peltopyykannan elvyttämiseksi on niiden elinympäristön kohentaminen, kansallisen peltopyynhankkeen vetäjä, luonnon- ja riistanhoitosäätiön asiamies Sakari Mykrä toteaa Tupoksen ABC:llä.

Aihe selvästi kiinnostaa, sillä huoltoaseman kokoustila pullistelee metsästäjistä, maanviljelijöistä ja metsästävistä maanviljelijöistä.

Vielä 1930-luvulla Suomessa ja muualla Euroopassa oli paljon peltopyitä. Viljelytapojen muutokset, muun muassa syyskynnöt ja latojen häviäminen vaikeuttivat kuitenkin näiden arvostettujen riistalintujen elinmahdollisuuksia ja kannat taantuivat kaikkialla.

Myös kanahaukkojen ja varisten rauhoittamisen otaksutaan tehneen hallaa peltopyykannoille.

Riistasäätiön peltopyy-hanke käynnistyi vuonna 2007. Peltopyiden hoitosuunnitelmaa valmistui pari vuotta myöhemmin.

Elinympäristövaatimuksiltaan keskivaativien peltopyiden elinolosuhteiden parantaminen hyödyttää suurta joukkoa muita lajeja.

Tästä on todisteita muun muassa Iso-Britanniasta, jossa on pitkään tehty tehokasta työtä peltopyiden eteen. Yhtä aikaa peltopyykannan kasvaessa ovat lisääntyneet monet muut lintu- ja eläinlajit. Myös selkärankaisten ja kasvien lajikirjo on monipuolistunut.

Kotimaassakin, esimerkiksi Kauhajoella ja muilla hankkeeseen liittyvillä kannanhoidon mallialueilla on saavutettu rohkaisevia tuloksia.

Mykrän mukaan lintujen istutukset eivät sellaisenaan tuota tulosta.

– Ne voivat menestyä vain, jos elinympäristö on ensin korjattu kohdilleen.

Suomessa elävä luonnonvarainen peltopyy edustaa Euroopassa vähemmistönä olevaa itäistä alalajia. Istutetut linnut kuuluvat yleensä läntiseen alalajiin.

– Se on meille vääränsorttinen eikä menesty luonnossa, Mykrä huomauttaa.

Lue lisää uusimmasta Rantalakeus-lehdestä!