Läsnäolo Linnan juhlissa on kiitos veteraaneille

04.12. 07:00

Tiina Haapalainen

KEMPELE Tavallisesti Sipilät viettävät itsenäisyyspäivää kotonaan ystäviensä kanssa. Televisiosta he seuraavat itsenäisyyspäivän juhlintaa sivusilmällä, sillä sitä tärkeämpää on viettää aikaa yhdessä. Sisällä ja ikkunoissa palavat kynttilät. Ja joka vuosi katsotaan klassikkoelokuva Tuntematon sotilas.

Ensi viikolla Juha ja Minna-Maaria Sipilä kuitenkin osallistuvat presidentin itsenäisyyspäivän vastaanottoon, ensimmäistä kertaa paikan päällä.

– Minulla ei ole ansioita, joiden takia juhlaan menen. Menen sinne kansanedustajan vaimona, ja Juhakin menee juhlaan työnsä puolesta. Hän edustaa siellä ihmisiä, jotka ovat valinneet hänet kansanedustajaksi, Minna-Maaria Sipilä toteaa.

Juhlat presidentin linnassa ja niihin valmistautuminen eivät ole Minna-Maaria Sipilästä tärkeintä itsenäisyyspäivänä. Iltapuku hänellä on. Puku ja laittautuminen jäävät kuitenkin vähemmälle.

Varsinaiseen juhlaan Minna-Maaria Sipilä kertoo kuitenkin suhtautuvansa tilaisuuden vaatimalla arvokkuudella. Hänen mielestään se on arvokkain valtiollinen juhla, johon pukeudutaan sitä arvostaen.

– Linnan juhlat eivät ole muotinäytös. Puvuilla hehkuttelu ärsyttääkin hieman. Itse ajattelen niin, että juhlalla on syvempi merkitys, Minna-Maaria Sipilä huomauttaa ja jatkaa:

– En ole menossa sinne näyttelemään itseäni, vaan sanomaan kiitos sille sukupolvelle, jolta ei kysytty, mitä he haluavat tehdä. Heillä ei ollut mahdollisuus valita. Mielestäni olisi väärin heitä kohtaan, jos itsenäisyyttä ei juhlittaisi tai Linnan juhlia ei vietettäisi.

Itsenäisyydessä tärkeintä Minna-Maaria Sipilän mielestä onkin ajattelun ja ilmaisun vapaus, jonka nuoret miehet ja naiset saivat taisteltua Suomelle.

– Toisinkin olisi voinut käydä, hän huomauttaa.

Myös hänen suvustaan löytyy veteraaneja. Pappa, Armas Isokivelä, kävi kaikki sodat vuodesta 1939 lähtien, haavoittui pari kertaa, mutta selvisi kuitenkin. Pappina työskentelevälle isoisälle Väinölle sota näkyi kotirintamalla. Hän toi koteihin ja taloihin viestin kaatuneista.

– Sekään ei ollut helppo pesti.

Aiempien sukupolvien tekemä työ näkyy edelleen suomalaisten elämässä ja siitä on tullut itsestäänselvyys. Enää ihmisistä ei kuitenkaan löydy samanlaista sisukkuutta Minna-Maaria Sipilän mielestä.

– Sinni puuttuu ihmisiltä. Onko se hävinnyt vai onko se vain piilossa? Sitä näkee lähinnä väläyksenomaisesti MM-joukkueen esiintyessä jäällä, hän ihmettelee.

Suurin arvostuksen osoitus veteraaneja ja vapautta kohtaan olisikin hänestä tulevien sukupolvien kasvattaminen.

– Jokaisella on jokin vakaumus, onpa se sitten uskonto tai uskonnottomuus. Olisi huolestuttavaa, jos niin ei olisi. Aikuisten tehtävä onkin kasvattaa lapset ja antaa heille arvomaailma. Eivät lapset osaa valita, eikä heidän tarvitsekaan valita pieninä, mihin he uskovat. Aikuisten antama arvomaailma antaa lapsille näkökulman muuhun maailmaan, Minna-Maaria Sipilä pohtii.

Tällä hetkellä Suomessa vallitsevista arvoista suurin on hänen mielestään itsekkyys. Ihmiset pohtivat asioita omasta näkökulmastaan ja etsivät itselleen edullisimpia vaihtoehtoja. Itsekkyys näkyy Suomen lisäksi muuallakin maailmalla, esimerkiksi myös luonnonvarojen väärinkäyttönä.

– Itsekkyys on surullista, mutta totta. Se on ehkä seurausta sodan jälkeisestä ajasta, joka jätti tunteen jatkuvasta pulasta. Siitä syntyi pellossa eläjien sukupolvi, joka on halunnut ottaa nopean hyödyn niin taloudesta kuin luonnosta. Kyse on heidän kohdallaan ehkä myös siitä, että heidän vanhempansa halusivat helpottaa omien lastensa elämää. Sotia ennen syntyneet sukupolvet sen sijaan ymmärtävät ja arvostavat luontoa, Minna-Maaria Sipilä miettii.

Hän tunteekin myötätuntoa 1970- ja 1980-luvuilla syntyneitä nuoria aikuisia kohtaan. Nämä joutuvat elämään keskellä maailmanlaajuisia ongelmia ja tuntemaan sen takia maailman tuskaa.

– Minusta se on aika hurjaa. 1980-luvun alussa oli öljykriisi, ja muistan, millaisen ahdistuksen se toi omien lasten puolesta. Nyt meneillään on sama tilanne, mutta ahdistusta tuottavia asioita on useampia, Sipilä toteaa.

Itsekkyyden tilalla Minna-Maaria Sipilä toivoisi näkevänsä lähimmäisen rakkautta.

– Jokainen voi vaikuttaa omilla teoillaan siihen, millaisessa maailmassa me elämme. Voimme ottaa huomioon lähimmäiset tulotasosta riippumatta. Esimerkiksi naapuri voi leipoa toiselle naapurille pullaa tai hoitaa tämän lapsia. Kaikille on mahdollista välittää ihmisistä, ja sitä pitäisi tehdä. Emme me elä tyhjiössä, vaan yhteydessä toisiimme, hän muistuttaa.

Myös lasten kasvattamisessa sitä pitäisi noudattaa nykyistä enemmän.

Lastentarhanopettajan koulutuksen saanut Minna-Maaria Sipilä kannustaa vanhempia suojaamaan lapsiaan pahalta maailmalta - sodalta ja väkivallalta. Lasten ei tarvitse hänen mielestään tietää kaikkea, sillä näillä ei ole vielä kykyä käsitellä asioita.

– Miksi lasten ja nuorten pitäisi kantaa maailman suuria murheita niskassaan? Netti kyllä tuo ne heidän elämäänsä myöhemmin, hän kysäisee.