Kinkerit palasivat Oulunsaloon

31.08. 07:00

Rita Kumpulainen

Oulunsalo Oulunsalon museopirtin penkit täyttyvät seurakuntalaisista. Pastori Vesa Äärelä kättelee leppoisasti kinkeriväen. Kanttori Taru Pisto jakaa hymyssä suin virsikirjoja.

Vieruskaverin kanssa syntyy helposti keskustelu. Olo on harras ja odottavainen.

Takana ovat ne päivät, kun seurakunnan piti pelonsekaisin ajatuksin odottaa, miten selviäisi sisäluvusta tai miten osaisi vastata papin esittämiin kysymyksiin.

Enää ei kenenkään tarvitse pelätä joutuvansa jalkapuuhun. Kukaan ei joudu yöjuoksuistaan puhuteltavaksi.

Oulunsalon kinkeriperinne loppui 1970-luvulla kävijöiden vähenemisen takia. Kinkeripiirit muuttuivat koulupiireiksi. Siveyttä ja järjestystä valvomaan asetettiin lautakunnat.

Oltermannit, jotka huolehtivat aikanaan paloavusta tai teiden kunnossapidosta, olivat nyt mennyttä historiaa. Samoin olivat kuudennusmiehet, joiden työnä oli ilmoittaa köyhistä tai yöjuoksijoista tai juopottelijoista.

– Tilalle tulivat isännät traktoreineen ja autoineen, väki vaihtui, maat kaavoitettiin ja asutus laajeni, eikä kenellekään tullut mieleen mennä lukukinkereille, jossa voitiin panna pöydän alle, toteaa eri lähteistä oulunsalolaista kinkeriperinnettä selvittänyt Kerttu Saarni.

– Oulunsalossa oli aikanaan kolme kinkeripiiriä, Kylänpuoli, Kirkonkylä/ Karhuoja ja Salonpää. Jokaisessa piirissä talot järjestivät vuosittain vuorollaan lukukinkerit. Järjestykseen vaikuttivat talojen maarekisterinumerot, mutta poikkeuksia tehtiin sairauden, kuolemantapauksen tai tulipalon sattuessa, Saarni kertoo.

Lue lisää uusimmasta Rantalakeus-lehdestä!