Afrikkalaista onnea

26.04. 15:18

Juhani Pelkonen

DAR ES SALAAM Vanhan miehen jalkojen juuressa on liuta kauniita jalopuisia korulippaita. Hieman rosoisia ja pelkistettyjä. Hän on ostanut ne kahden ja puolen euron kappalehintaan joltakin kojunsa takapihalla puurtavalta käsityöläiseltä. Itse hän tekee viimeistelyn: tasoittaa pinnan puukolla, teettää pintaan kaiverrukset, hioo pinnat, ja lopuksi lankkaa ja kiillottaa esineen.

Kaikkine vaiheineen tänään työn alla olevat kymmenen rasiaa vievät valmistuakseen kolmen päivän työn. Omasta työstään hän lisää tuotteen hintaan puolitoista euroa. Viiden euron päiväpalkka, laskeskelen. ”Tarpeeksiko? Rahaa ei ole koskaan tarpeeksi. Edes rikkaimmalla. Mutta ruokaa olen saanut jokaisena elämäni päivänä”.

Vanhus on Emanuel John Ukoti, tansanialainen käsityöläinen ja kauppias. Maassa, jossa joka kahdennellatoista ihmisellä on HI-virus, hänen ikäisiään näkee harvoin. Kuusikymmentäkuusivuotiaana hän elää jo kahdettakymmenennettä vuottaan jatko-aikaa, jos suhteutetaan maan keski-ikään.

Emanuelista huokuu tyyneys ja kiireettömyys. Elämä on tässä. Lapset on kasvatettu, rankat vuodet lasten koulumaksujen kanssa ovat takana. Kirkkovaltuustosta, vesijumpasta ja lavatansseista hän ei ole kuullutkaan. Tässä on minun pieni puotini, minun pieni maailmani.

Lue lisää uusimmasta lehdestä!