Tyrnävän Meijerikatu on jälleen täynnä elämää. 1900-luvun alussa rakennettu teollisuusympäristö on säilynyt lähes kokonaisuutena nykypolville. Kiitos tästä kuuluu Tyrnävän kunnalle, joka ennakkoluulottomasti hankki vanhan myllyn omistukseensa parikymmentä vuotta sitten. Nyt koko kadun varsi on kunnostettu.

Meijerikadulla vanha rakennuskanta kohtaa uuden modernin ajan. Kirjaston lukusalissa internetin kautta lainaajat ovat yhteyksissä ympäri maailmaa. Lukiossa nuoret opiskelevat etälukion tekniikan avulla. Opettajat ovat useimmiten Oulussa, kun opetus tapahtuu.

Meijerikadun kunnostus on tehty useassa eri vaiheessa. Sunnuntaina juhlittiin itse kadun ja Tapulipuiston rakentamisen lisäksi uutta kirjaston lukusalia, lukion auditoriota ja uusia yritystiloja, jotka saneerattiin vanhaan meijerirakennukseen.

Tyrnävä on saanut ansaitusti paljon huomiota meijerialueen kunnostuksesta. Se on kulttuuriteko. Liian monilla paikkakunnilla vanhat rakennukset on purettu, ja kylämiljööt ovat menettäneet omaleimaisuuttaan.

Tyrnävän meijerialue on ainutlaatuinen kokonaisuus. Toista samanlaista ei löydy muualta Suomesta ja maailmasta. Tyrnäväläiset talopojat rakensivat 1900-luvun alussa meijerin, juustolan, myllyn ja sahan maatalouden tuotteiden jalostusta varten. Meijeri opasti viljelemään maata ja hoitamaan karjaa, jotta elämisen edellytykset paranisivat.

Aikanaan osuustoiminnallinen yritys työllisti runsaasti paikkakuntalaisia ja kauempaakin tulleita juustomestareita ja alan huippuammattilaisia. Tärkeintä kuitenkin oli, että Tyrnävällä tuotettu maito jalostettiin juustoksi ja voiksi. Tuotteita vietiin Englantiin saakka.

Nyt meijerialue palvelee ihmisten sivistämistä. Lukio ja kirjasto ovat tärkeitä koulutustason kohottajia. Kirjastolla on suuri merkitys lukemisharrastuksen kannalta. Koko tienoo korostaa ihmisten yleissivistyksen merkitystä.

Sivistyksen ajatuksia oli mielessä myös meijeritoiminnan perustajilla, kun he tsaarinvallan aikana ryhtyivät kotiseutuaan kehittämään.

Meijerin johtohenkilöihin kuulunut isoisäni, Väinö Siira, toteaa puheessaan, jonka hän ilmeisesti piti sortovuosien aikaan:

”Me kasvamme itse ja kasvatamme lapsemme siinä tiedossa, että suomalaisia olemme ja asiamme on oikeuksiamme puolustaa. Totuus ja oikeus ovat maailman valta. Totuuden puolustaja voi kaatua vaan ei koskaan häpeään joutua. Meidän tulee kasvaa siinä tietoisuudessa, että hengen aseilla meidän on taisteltava. Sivistystä on joka soppeen levitettävä. Korkea sivistys voimakkaan kansallistunteen keralla, siinä meidän tukemme.”

Samat ajatukset sopivat myös nykypäivään.